Naistenpäivä oli ja meni, mutta vieläkään ei hymyilytä

Väsyttääkö tämän kirjoituksen lukeminen? Luitko eilen niin monta naistenpäivän kantaaottavaa tekstiä, että nyt huvittaisi lukea jo muusta? Oletko jo kypsä aiheeseen?

Niin minäkin.

Olen kypsä siihen, että Suomi on Euroopan toisiksi väkivaltaisin maa naisille.
Olen kypsä siihen, että naisen euro on meillä 83 senttiä.
Olen kypsä siihen, että kuukautissuojista maksetaan korkeinta arvonlisäveroa.
Olen kypsä siihen, ettei sukupuolten tasa-arvo toteudu yhdessäkään maailman maassa.
Olen kypsä siihen, ettei hoivatyö jakaudu tasaisesti.
Olen kypsä siihen, että naisten tilanteesta puhuttaessa muistetaan vain yhdenlaiset naiset ja sivuutetaan esim. transnaiset, rodullistetut naiset tai vammaiset naiset.
Olen kypsä siihen, että tytöt joudutaan opettamaan pelkäämään tuntemattomia miehiä.
Olen kypsä siihen, että naiset ovat miehiä useammin määräaikaisissa työsuhteissa.
Olen kypsä siihen, ettei gynekologista hoitoa ole helppo saada.
Olen kypsä siihen, että joka toinen suomalaisnainen on joutunut miehen tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai uhkailun kohteeksi.
Olen kypsä siihen, että tasa-arvosta puhuttaessa unohdetaan luokkakeskustelu.
Olen kypsä siihen, että naisellisuus nähdään heikkoutena.
Olen kypsä siihen, ettei naiskeho koskaan kelpaa.
Olen kypsä siihen, että Suomen historiassa on aina ollut eduskunnassa miesenemmistö.
Olen kypsä siihen, että yhden naispresidentin myötä tasa-arvon kuvitellaan olevan valmis.
Olen kypsä siihen, että patriarkaatin seuraukset kuitataan naisten omaksi viaksi puhumalla kympin tytöistä ja huijarisyndroomasta.
Olen kypsä siihen, että naisena on välillä yksin turvatonta.
Olen kypsä siihen, että jo lapsena tytöt uskovat, etteivät osaa matikkaa.
Olen kypsä siihen, että joka kymmenes sekunti tyttö joutuu sukuelinten silpomisen uhriksi.
Olen kypsä siihen, että naiset maksavat ilmastonmuutoksesta suuremman hinnan.
Olen kypsä siihen, että naiset keskeytetään.
Olen kypsä siihen, että naiset tekevät suurimman osan kotitöistä.

Ja tänään, naistenpäivän jälkeisenä päivänä, olen ennen kaikkea kypsä siihen, että näistä tunnutaan puhuvan kunnolla vain yhtenä päivänä vuodessa.

Naistenpäivä oli ja meni, mutta nämä ongelmat eivät kadonneet minnekään.